Lukion loppuvaiheessa piti tehdä valinta, mihin  opintoihin jatkaisin valmistumisen jälkeen. Visio ei ollut mitenkään selkeä ensin, mutta lopulta päädyin hakemaan ammattikorkeakouluun opiskelemaan optometristin tutkintoa. Olen aina pitänyt matematiikasta ja fysiikasta, joten niihin liittyvä ala tuntui oikein luontevalta valinnalta. 

Pääsin kouluun ja oikeastaan vasta opintojen edetessä ymmärsin, kuinka mielenkiintoisen alan olin valinnut. Oli jännittävää etsiä ratkaisuja näkemisen ongelmiin. Koska matematiikka on aina ollut lähellä sydäntä, koin linssi-optiikan opiskelun mieleiseksi. Erityisesti piilolinsseistä tuli suosikkiaiheeni. Siksi kävinkin pian valmistumisen jälkeen koulutuksen, joka antoi oikeuden sovittaa piilolinssejä asiakkaille. Tekniikan kehitys piilolinssien osalta on ollut huimaa ja jatkuvasti tulee uusia monimuotoisia mahdollisuuksia korjata näköä niiden avulla.

Optikon opintoihin kuului useita harjoittelujaksoja, joista yhden pääsin tekemään Kirkassilmään. Sanomattakin selvää, että se harjoittelu oli erityisen merkittävä, koska jäin töihin ensin osa-aikaiseksi ja valmistumisen jälkeen vakituiseksi optikoksi. 

Kirkassilmän taika on ollut se, että ei ole olemassa näkemisen ongelmaa, johon ei yritettäisi etsiä ratkaisua. Tämä ongelmanratkaisukeskeisyys oli juuri se, joka sai minut aikanaan alalle hakeutumaankin. Kaikkein parasta työssäni ovat kuitenkin pitkät asiakassuhteet. Siitä tulee äärettömän hyvä mieli, kun tyytyväinen asiakas saapuu aina uudelleen liikkeeseen. Silloin voi todeta, että näkemisen ongelmia on ratkaistu onnistuneesti.